Pohjois-Karjalan musiikkiala: kokoontumiset 31.1 ja 21.2. 2011


Olemme koonneet tälle sivulle musiikkialan workshop/keskustelutilaisuuksien yhteenvedon sekä muutamia laajempiin linjauksiin liittyviä kiteytyksiä. Tarkoitus ei suinkaan ole, että keskustelu päättyy tähän, vaan toivomme ajatusten jalostuvan edelleen myös teiltä tulevan palautteen avulla. Kuten tilaisuuksissa kävi ilmi, monesta aiheesta voisi keskustella vaikka viikkokausia, joten perustimme kaiken varalta aiheelle pyhitetyn keskustelufoorumin, johon pääsee mukaan kommentoimaan rekisteröitymällä ja kirjautumalla verkkopalveluumme sivun oikeasta yläkulmasta.


Eli jos haluat edelleen osallistua musiikkiala-selvityksen kehittämiseen, voit:

  • lähettää palautetta suoraan sähköpostilla osoitteeseen tuomas.turunen@ciu.fi,

  • täyttää sivun alalaidasta löytyvän palautelomakkeen,

  • tai/ja ottaa osaa keskustelufoorumissa


Allaolevan esityksen pohjana on 31.1 kerätty tieto maakunnan musiikkialan nykyisistä keskeisistä toimijoista ja toimijaryhmistä. Esityksen ensimmäinen versio käytiin läpi 21.2. Päivitykset tehtiin käytyjen keskustelujen perusteella. Olemme siis käytännössä vain jäsennelleet osallistujilta tullutta tietoa, mutta toki tärkeitä huomioita on voinut jäädä pois tai olemme voineet tulkita väärin kuulemaamme - kuten sanottu, palaute on edelleen tervetullutta. Esityksen voi katsoa läpi kohta kohdalta alareunan harmaata nuolta klikkailemalla. Esityksen eri kohteita voi myös zoomailla ja tutkia vapaasti hiiren avulla.


 

Musiikkialan toimintaympäristö - on Prezi



Kuten kokoontumisissamme hyvin konkretisoitui, musiikkiala koostuu varsin monenlaisista toimijoista ja toimintalogiikoista; yllä olevassa esityksessä olemme jaotelleet maakunnan musiikkialan keskeisen elinkeinotoiminnan karkeahkosti kolmeen eri kategoriaan ensisijaisen ansaintamallin perusteella (kuviossa vasemmalla keskellä). Ensimmäisen kategorian toimijoiden ansaintalogiikan voi nähdä perustuvan ensisijaisesti niiden tuotteiden monistettavuuteen ja/tai sarjatuotantoon, toisen asiakkaalle tuotettuun ainutkertaiseen live-kokemukseen ja kolmannen asiakkaiden tuotteiden arvon lisäämiseen omien tuotteiden tai palveluiden kautta (asikkaina yleensä toiset musiikkialan tai muiden alojen toimijat).Tämä jaottelu on suuntaa antava. Monen musiikkialan toimijan voi toki ajatella kuuluvan useampaan kuin yhteen kategoriaan.

 

Ns. arvoketjuajattelun mukaisesti olemme kuviossa ottaneet esille erikseen liiketoimintojen markkinointi- ja jakelunäkökulmat (kuviossa oikealla keskellä) sekä koko alan elinveoimaisuuden kannalta erittäin tärkeän alueellisen infrastruktuurin (kuvion yläosa). Omassa ryhmässään olemme eritelleet vielä musiikkialan annalta keskeisiä liitännäisaloja sekä liiketoimintaa tukevia palveluita (kuvion alaosa). Kuvion nuolilla havainnollistamaan eri toimintojen välisiä keskusteluissa esille tulleita yhteyksiä.

 

Koska pyrimme tilaisuuksissa tarkastelemaan musiikkialan toimintaympäristön nykytilaa varsin laajasti, on luonnollista, että keskustelut ulottuivat moneen erilaiseen ja yksityiskohtaiseenkin aiheeseen. Nähdäksemme keskusteluissa kuitenkin nousi selkeästi esille seuraavat kolme laajempaa musikkialaa koskevaa linjausta ja kehityksen kohdetta:


1. Yhteistyö ja verkostoituminen

Musiikkialan toimijoiden välisen sekä myös alan ulkopuolelle suuntautuvan yhteistyön ja verkostoitumisen esteiden poistaminen on tärkeää. Yhteistyötä ei kuitenkaan aina voi ottaa itsestäänselvänä tavoitteena; osa haluaa toimia itsenäisesti ja omien mieltymystensä mukaan. Luonnollinen tapa verkostoitumisen edistämiseksi olisi toimintaympäristöjen kehittäminen, esim. tila/keskittymä, jossa käyttäjinä alan eri edustajat. Tapahtumiin ja live-toimintaan liittyen käytännön esimerkkeinä esillä olivat yhteistyömahdollisuudet ja ansaintalogiikat esim. matkailualan kanssa: erityisesti pienempien/marginaalisempien tapahtumien järjestäjät voisivat tehdä esim. provisiopohjaisia sopimuksia majoituspalvelujen järjestäjien kanssa usein pieneksi jäävän tuloksen tueksi. Äänituotannon puolella pohdittiin, olisiko yhteisinvestoinnit (esim. isot yhteiset laitehankinnat) mahdollisia, kuten teollisella puolella on tapana tehdä. Yhteydet maakunnalliseen mediaan todettiin tärkeäksi asiaksi kulttuuritoimijoille sekä yrityksille. Radiokanavat toimivat merkittävinä äänitteiden jakelukanavina, mutta yhteistyön kehittäminen koetaan haasteelliseksi ja ilman tiettyjä kontakteja mahdottomaksi.

2. Kansainvälistyminen

Kansainvälistyminen on osalla musiikkialan sektoreista (esillä oli ainakin levy-yhtiöt) välttämätöntä, mikäli merkittävää liiketoimintaa halutaan saada aikaiseksi. Toisaalta esimerkiksi soitinkorjauksen puolella kävi ilmi, että aina ei ole halukkuutta tai tarvetta viedä omaa osaamista edes maakunnan ulkopuolelle. Venäjän merkitystä ja potentiaalia ei otettu itsestäänselvyytenä. Esim äänitteiden matala hinta, piratismi ja kulttuurien välinen kuilu tekevät venäjän markkinasta haastavan. Tarvitaan asiantuntijoita, jotka todella tuntevat maan käytännöt. Samalla todettiin kuitenkin, että paljon on kiinni asenteesta, ja että Venäjällä "kaikki aina lopulta järjestyy..." Live-puolella puhuttiin sekä konserttien viemisestä Venäjälle, että venäläisen yleisön tuomisesta maakuntaan. Tietyillä (usein marginaalisemmilla) musiikkityyleillä on kysyntää suoraan kansainvälisillä markkinoilla, eikä niinkään kotimaassa tai paikallisesti. Erityisesti internet on tehnyt maailmanlaajuisen kohdeyleisön löytämisen mahdolliseksi pienilläkin panoksilla. Tämä liittyy niin äänitteiden kun live-musiikin eteenpäin viemiseen. Kansainvälisyys korostui myös soitinrakennuksen ja oheistuotebisneksen kohdalla.

3. Tuotannollinen osaaminen

Pohjois-Karjalassa tarvitaan vahvempaa tuotannollista osaamista musiikkipuolella. Sisältöä löytyy paljon, mutta sitä ei useinkaan osata viedä eteenpäin. Tuottajaosaaminen tukee oleellisesti myös kahta muuta kehittämiskohdetta, verkostoitumista ja kansainvälistymistä. Alan koulutukselle on siis tarvetta, ja voisi olla paikallaan tuoda tuottajaosaamista tätä kautta maakunnan ulkopuolelta. Hyvällä tuottajalla on aina riittävästi tuntemusta kulttuurisisällöistä: tässä mielessä käytännön kentällä toimivilla kulttuuritoimijoilla on periaatteessa varteenotettavaa potentiaalia tuottajapuolelle. Esim. täydennyskoulutuksena suoritettava tapahtumatuottajakoulutus on toiminut tässä mielessä erittäin hyvin (kyseistä koulutusta ei kuitenkaan enää järjestetä sitä hallinnoivan hankkeen päätyttyä). Tällaiset kouluttautumismahdollisuudet myös jatkossa olisivat tärkeitä myös siksi, että musiikkikoulutuksista valmistuneet (esim. muusikot, ääniteknikot, jne.) työllistyvät yhä harvemmin - ainakaan kokopäiväisesti -  koulutustaan vastaavasti. On selvää, että tuottajille myös riittävä talous- ja projektiosaaminen on välttämättömyys. Toisaalta yhtenä kysymyksenä oli, että missä määrin taloudellisen ja taiteellisen tuottajan roolit voivat olla eri ihmisillä. Joka tapauksessa molempia puolia ajatellen erittäin mielenkiintoisen ryhmän muodostavat henkilöt, joilla on kulttuuritausta ja halu kulttuurin tekemiseen esimerkiksi koulutuksen ja harrastuksen kautta, mutta jotka ovat työllistyneet ja hankkineet kokemusta kulttuurin ulkopuolisilla elinkeinoelämän alueilla.